perunkirjoitus - perinnönjako - ositus - lakimies
OIKEUDELLISTA APUA ERI ELÄMÄNVAIHEISSA

Perunkirjoitus

Perunkirjoitus on lain mukaan toimitettava jokaisen sellaisen henkilön jälkeen, joka kuolinhetkellä asui vakinaisesti Suomessa.

Perunkirjoitus on toimitettava pääsääntöisesti kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Veronkorotusten välttämiseksi perunkirjoitus on syytä hoitaa huolellisesti ja oikea-aikaisesti.

Perunkirjoitukseen kuuluu vainajan varallisuuden luettelointi ja arvostaminen. Perunkirjoituksessa luetteloidaan sekä vainajan varat että hänen velkansa, jonka jälkeen saadaan selville pesän säästö. Myös esimerkiksi hautajaiskustannukset kuuluvat kuolinpesästä vähennettävien kustannusten piiriin. Jos vainajalla on eloon jäänyt puoliso, on myös puolison omaisuus luetteloitava perukirjaan, samoin kuin mahdolliset avioehtosopimukset ja niiden sisältö.

Usein perunkirjoituksessa tulee arvioitavaksi myös kiinteää omaisuutta, johon tarvitaan lainhuutotodistukset. Kiinteän omaisuuden arvostamiskysymyksissä kannattaa huomioida jo perunkirjoitusvaiheessa se, miten omaisuutta aiotaan jatkossa käyttää. Esimerkiksi kiinteistön myymisessä ja kiinteistön pitämisessä suvussa on huomioitava erilaiset veroseuraamukset.

Varallisuustietojen lisäksi perunkirjoituksessa selvitetään pesän osakkaat. Sukulaisuussuhteiden varmistamiseksi tilataan sukuselvitykset, ja myös mahdolliset testamentinsaajat ilmoitetaan. Osakkaiden luetteloimisen lisäksi perukirjaan on liitettävä vainajan tekemät testamentit ja avioehtosopimukset.

Käytännössä edellä mainitut tiedot antaa pesän ilmoittajana toimiva henkilö. Pesän ilmoittajana toimii se henkilö, joka hoitaa pesän omaisuutta tai muuten tietää pesän tilan parhaiten. Yleensä tämä henkilö on vainajan puoliso tai lapsi. Pesän ilmoittaja vakuuttaa valaehtoisesti, että hänen perunkirjoitusta varten antamansa tiedot ovat oikeat ja ettei hän ole tahallisesti jättänyt mitään ilmoittamatta.

Perunkirjoitusta varten tarvitaan kaksi uskottua miestä. Perunkirjoituksen uskotut miehet todistavat, että he ovat merkinneet perukirjaan kaiken oikein ja arvioineet pesän varat parhaan ymmärryksensä mukaan. Kun teetät perunkirjoituksen meillä, toimivat toimistomme lakimiehet uskottuina miehinä.

Testamentti

Testamentilla voit määrätä omaisuudestasi vielä kuolemasi jälkeen. Se on viimeinen tapa toteuttaa omaa tahtoa ja määrätä omaisuudesta. Parhaimmillaan testamentti selkeyttää perinnönjakoa ja helpottaa kuolinpesän osakkaiden henkistä taakkaa perinnönjaon toteuttamisessa. Itse tehdyssä testamentissa käytetään kuitenkin usein ilmauksia, jotka ovat juridisesti epäselviä, ja joiden vuoksi testamentin tekijän tahtoa joudutaan tulkitsemaan jälkikäteen. Lakimiehemme varmistavat, että testamenttisi varmasti toteuttaa tahtosi.

Testamentilla voi testamentata koko omaisuuden tai tietyn määräosan, esimerkiksi yhden neljäsosan, omaisuudesta. Tällöin puhutaan yleisjälkisäädöksestä tai yleistestamentista. Myös yksittäisen esineen, tietyn rahasumman tai vaikka tiettyjen arvopaperien testamenttaaminen on mahdollista, ja tällöin puhutaan erityisjälkisäädöksestä tai erityistestamentista.

Testamentissa kannattaa ottaa huomioon myös mahdollisuus testamentata pelkkä hallinta- eli käyttöoikeus. Tällöin omaisuuden omistusoikeus menee esimerkiksi normaalin perimysjärjestyksen mukaisesti, mutta jollakulla toisella on oikeus käyttää omaisuutta. Hallintaoikeuden voi testamentata määräajaksi tai eliniäksi, eikä hallintaoikeuden saajaa pääsääntöisesti voida verottaa saamastaan hallintaoikeudesta. Omaisuuden omistusoikeuden saaja voi tehdä omaisuuden arvosta hallintaoikeusvähennyksen, kun hallintaoikeus on testamentattu jollekin toiselle. Hallintaoikeusvähennyksen myötä myös omaisuudesta maksettavan perintöveron määrä pienenee.

Testamentilla on mahdollista varautua mitä moninaisimpiin tilanteisiin, ja siihen voi sisällyttää paljon erilaisia ehtoja. Esimerkiksi tyypillinen ehto on testamentinsaajan puolison avio-oikeuden poissulkeminen testamentilla saatuun omaisuuteen. Testamentissaan voi antaa myös määräyksiä siltä varalta, että testamentinsaaja ei ota testamenttia vastaan tai on kuollut. Myös muunlaisiakin tilanteita varten voi antaa toissijaisia testamenttimääräyksiä.

Testamentti on todistettava kahden yhtä aikaa läsnäolevan esteettömän todistajan toimesta, mikä onnistuu kätevästi toimistollamme tai tarvittaessa myös Oulun lähialueilla.

Testamentti puolisoille

Puolisot voivat tehdä keskinäisen testamentin, jolla varaudutaan siihen, että toinen puolisoista kuolee ennen toista. Keskinäistä testamenttia on tärkeää harkita varsinkin silloin, kun puolisoilla on lapsi tai lapsia, sillä puoliso ei peri lakisääteisen perimysjärjestyksen mukaisesti, jos vainajalla on rintaperillinen tai rintaperillisiä.

Tavallista testamenttia [linkki edellisen kohdan tekstiin] koskevat muotomääräykset ja mahdollisuudet koskevat myös puolisoiden välistä testamenttia. Kuten tavallisenkin testamentin, on puolisoiden keskinäisen testamentin oltava kirjallinen ja kahden yhtä aikaa läsnä olevan esteettömän todistajan todistama.

Keskinäisen testamentin tekeminen voi olla kannattavaa jo verotuksellisista syistä. Perinnönjättäjän puoliso saa tehdä saamastaan perinnöstä 90 000 euron vähennyksen verotuksessa. Koska perintöveroa maksetaan vasta 20 000 euron tai suuremmasta perinnöstä, saa puoliso periä alle 110 000 euron perinnöt maksamatta veroa.

Jos eloon jäänyt puoliso on saanut hallinta- eli käyttöoikeuden testamentattuun omaisuuteen, mutta ei omistusoikeutta, ei eloon jääneellä puolisolla ole verovelvollisuutta saamastaan hallintaoikeudesta. Se, jolle omistusoikeus on mennyt, saa kuitenkin tehdä hallintaoikeusvähennyksen saamansa omaisuuden arvosta, jolloin myös maksettavan perintöveron määrä pienenee.

Keskinäiseen testamenttiin voi yhteisten molemmille puolisoille voimassa olevien määräysten lisäksi sisällyttää vain toisen puolison omaisuutta tai toisen puolison hyväksi olevia ehtoja. Keskinäisellä testamentilla voidaan siis huomioida puolisoiden erilaiset varallisuustilanteet ja suvussa kulkevat perintöesineet, ja se on varsin joustava työkalu lesken olosuhteiden turvaamiseen.

Edunvalvontavaltakirja

Edunvalvontavaltuutuksella voi etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Myös esimerkiksi onnettomuuteen joutuminen voi aiheuttaa tarpeen edunvalvonnalle, ja edunvalvontavaltuutus koskee myös tällaisia tilanteita. Kykenemättömyyden hoitaa omia asioita ei tarvitse myöskään olla pysyvää. Valtuutus tehdään kirjallisesti testamentin tapaan.

Valtakirjalla henkilö eli valtuuttaja nimeää valtuutetun hoitamaan asioitaan. Valtuutetun tulee suostua tehtävään.

Edunvalvontavaltuutus tehdään edunvalvontavaltakirjan avulla. Valtakirjan laatimisessa on hyvä pyytää apua lakimieheltä, sillä tavallinen valtakirja ei välttämättä riitä asioiden hoitamiseen, mikäli valtuuttajan terveydentila heikkenee.

Valtuutus tulee voimaan vasta, kun maistraatti on vahvistanut sen. Vahvistamista voi pyytää, kun valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Useimmiten vahvistaminen edellyttää lääkärintodistusta valtuuttajasta.

Valtuutus tulee siis tehdä ennen kuin valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan, ja se tulee vahvistaa, kun valtuuttaja ei enää kykene hoitamaan asioitaan.

Laaja edunvalvontavaltakirja

Laajan edunvalvontavaltakirjan laatiminen poikkeaa perusmuotoisesta edunvalvontavaltakirjasta nimensä mukaisesti siinä, että laajalla edunvalvontavaltakirjalla otetaan huomioon asioiden hoito laajemmin kuin perusmuotoisella edunvalvontavaltakirjalla. Myös laajan edunvalvontavaltakirjan laatimisessa on kyse edunvalvontavaltuutuksen antamisesta.

Valtuutetun lisäksi edunvalvontavaltakirjassa voi – ja kannattaakin – nimetä sekä toissijainen valtuutettu että varavaltuutettu. Eri valtuutettuja voi olla nimettynä myös useita, ja valtakirjassa voi määrätä, missä järjestyksessä heitä pyydetään edunvalvojiksi. Toissijainen valtuutettu tulee valtuutetun tilalle siinä tapauksessa, että ensisijainen valtuutettu on pysyvästi estynyt olemaan valtuutettuna, luopuu valtuutetun tehtävästä tai ei ota tätä tehtävää vastaan.

Varavaltuutettu on niitä tilanteita varten, joissa varsinainen valtuutettu on tilapäisesti estynyt hoitamaan tehtäväänsä. Tilapäinen estyminen tarkoittaa sitä, ettei valtuutettu voi hoitaa tehtäviään esimerkiksi sairauden tai esteellisyyden vuoksi. Kun este lakkaa, tulee ensisijainen valtuutettu takaisin hoitamaan edunvalvojan tehtäviään. Varavaltuutetun kannattaa olla esteetön, eli kyse ei saa olla lähisukulaisesta, sillä valtuutetun tilapäinen estyminen tapahtuu tyypillisimmin juuri esteellisyystilanteissa. Esimerkiksi naapuri tai ystävä voi toimia esteettömänä varavaltuutettuna.

Laajassa edunvalvontavaltakirjassa huomioidaan myös valtuutetun mahdollisuudet myydä tai muuten luovuttaa kiinteää omaisuutta. Jos edunvalvontavaltuutuksessa ei ole mainintaa valtuutetun oikeudesta myydä kiinteistöä, voi käydä niin, että valtuuttajan kiinteää omaisuutta ei voi enää myydä sen jälkeen, kun valtuuttajasta on tullut kykenemätön hoitamaan omia asioitaan.

Valtuutettu ei myöskään saa antaa lahjoja valtuuttajan puolesta, jos siitä ei ole määräystä edunvalvontavaltakirjassa. Tämä koskee kaikenlaisia lahjoja, myös tavanomaisia joulu- ja syntymäpäivälahjoja läheisille.

Laajan edunvalvontavaltakirjan laatiminen on tehokas keino turvata omien asioiden hoitaminen sen varalta, ettei enää itse niitä kykene hoitamaan. Laajan edunvalvontavaltakirjan sisältö on yksilöllinen, ja suunniteltu juuri sinun tarpeitasi varten ja sinun olosuhteesi huomioiden.

Testamentti ja edunvalvontavaltakirjat puolisoille

Kun testamentti ja edunvalvontavaltakirjat laaditaan puolisoille yhtä aikaa, voidaan molemmissa ottaa huomioon toisen sisältö. Varsinkin edunvalvontakirjan valtuutuksissa kannattaa huomioida testamentin sisältö. Kun testamentin määräyksistä tehdään joustavia ja edunvalvontavaltakirjassa yksilöidään valtuus hyödyntää testamentin sallimia mahdollisuuksia, on valtuutetulla hyvät valmiudet ottaa huomioon valtuuttajan olosuhteet myös perintöä vastaanotettaessa. Tällöin on helpompaa huomioida esimerkiksi sen hetkiset verotussäännöt, taloudellinen tilanne ja perillisten asema.

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, eikä lainsäädännön muutoksiakaan voi etukäteen arvata. Tämän vuoksi keskinäisen testamentin ja edunvalvontavaltakirjojen laatiminen yhtä aikaa on järkevintä, ja takaa parhaat mahdollisuudet varautua myös muuttuviin tilanteisiin. Liian yksinkertaiset tai jäykät testamenttimääräykset ja edunvalvontavaltakirjat voivat olosuhteiden muuttuessa käydä epätarkoituksenmukaisiksi.

Avioehtosopimus

Lähtökohtaisesti puolisoilla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia siitä, mikä on heidän avio-oikeutensa laajuus. Avioehtosopimuksella voidaan sulkea avio-oikeuden alaisuudesta pois koko omaisuus tai vain tietty osa siitä. Myös tulevaisuudessa saatavan omaisuuden, testamentilla tai perintönä saatavan omaisuuden ja lahjoitukset voi sulkea pois avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta.

Avioehtosopimus on voimassa lähtökohtaisesti aina, eli kun avioliitto päättyy kuolemaan ja kun avioliitto päättyy eroon. Avioehtosopimuksen voi kuitenkin määrätä olevan voimassa esimerkiksi vain avioliiton päättyessä eroon, mikä on tyypillistä avioehtosopimuksille.

Avioehtosopimuksella on helppo varmistaa esimerkiksi suvussa sukupolvelta toiselle kulkevan omaisuuden pysyminen suvussa tai toisen puolison oman yrityksen omistuspohjan yhtenäisyys. Avioehtosopimus voi olla hyödyllinen myös erotilanteissa, sillä se on monesti yksinkertaisempi ratkaisu kuin osituksen ja ositussopimuksen tekeminen.

Avioehtosopimuksen voi tehdä ennen avioliittoa tai avioliiton aikana, mutta ei enää sen jälkeen, kun avioliitto on päättynyt tai avioero on laitettu vireille. Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisena. Avioehtosopimus jätetään maistraattiin rekisteröitäväksi, ja se tulee voimaan, kun maistraatti ilmoittaa sen olevan rekisteröity. Erotilanteessa on siis odotettava maistraatin ilmoitusta rekisteröimisestä, ennen kuin avioerohakemuksen laittaa vireille.

Ositus

Kun avioliitto päättyy, ja puolisoilla ei ole avio-oikeuden poissulkevaa avioehtosopimusta, on puolisoiden välillä tehtävä ositus. Osituksessa molemmille puolisoille lasketaan omaisuuden säästö, eli varoista vähennetään velat. Se, kummalla on enemmän säästöä, joutuu maksamaan toiselle puolisolle tasinkoa. Tasingon jälkeen molempien puolisoiden omaisuuden säästöjen tulee olla yhtä suuret. Tasingon maksava puoliso saa päättää, mitä omaisuutta hän luovuttaa tasinkona.

Avioliiton päättyessä kuolemaan leskellä on ositukseen liittyviä oikeuksia. Ensinnäkin leski voi kieltäytyä maksamasta tasinkoa kuolleen puolison perillisille, ja lisäksi leskellä on lähtökohtaisesti oikeus pitää kuolinpesää jakamattomana hallinnassaan. Kun avioliitto päättyy avioeroon, ei lesken oikeuksia vastaavia oikeuksia ole kummallakaan puolisolla.

Avioliiton päättyessä eroon osituksesta tehdään yleensä ositussopimus, jolla puolisot sopivat siitä, miten ositus toteutuu. Ositussopimuksessa voidaan sopia avio-oikeuden alaisen omaisuuden jakamisesta muillakin tavoilla, kuin alkuperäisten omistussuhteiden mukaisesti. Esimerkiksi jos puolisoilla on kaksi yhteistä autoa, voidaan ositussopimuksessa molemmille puolisoille osoittaa yhden auton omistus kokonaisuudessaan, sen sijaan, että molemmille jäisi yhteisomistajuus kahteen autoon.

Ositussopimuksen tekemiseen kannattaa hyödyntää lakimiehen apua, jotta erilaiset vaihtoehdot huomioitaisiin ja molempia osapuolia mahdollisimman hyvin tyydyttävä ratkaisu löytyisi.

Perinnönjako

Osakkaat voivat sopia siitä, miten perinnönjako suoritetaan. Pesän osakkaita ovat perilliset ja yleistestamentinsaajat, ja vainajan puoliso silloin, kun ositusta ei ole vielä tehty ja puolisolla on avio-oikeus vainajan omaisuuteen. Puoliso voi olla osakkaana myös perillisaseman vuoksi tai yleistestamentin saajana.

Perinnönjako toteutetaan tekemällä jakokirja, jonka osakkaat allekirjoittavat.

Mikäli sopimukseen ei päästä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista hakea kuolinpesään pesänselvittäjää ja pesänjakajaa. Pesänselvittäjä huolehtii kuolinpesän selvittämisestä jakokuntoon, ja pesänjakaja suorittaa perinnönjaon. Hakemus tällaisen henkilön määräämisestä tehdään käräjäoikeudelle. Pesänselvittäjä ja pesänjakaja voivat myös olla eri henkilöitä.

Toimistomme lakimiehillä on vankka kokemus sekä pesänselvittäjän että pesänjakajan tehtävistä, ja hoidamme tehtävät joutuisasti sekä huolella.

Mikäli joku osakkaista on alaikäinen, tulee huolehtia, että hänelle on määrätty pesänselvitystä ja perinnönjakoa koskevissa asioissa edunvalvojan sijainen, mikäli se lain mukaan on tarpeen esimerkiksi huoltajan ja lapsen välisen eturistiriidan vuoksi.

Ositus ja perinnönjako

Ennen perinnönjakoa laaditaan ositus, mikäli vainaja on ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä avio-oikeutta ole poissuljettu avioehtosopimuksella. Osituksessa puretaan puolisoiden eli vainajan ja lesken välinen aviovarallisuussuhde, ja määritellään perittävän osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta sekä avio-oikeudesta vapaa omaisuus. Tästä muodostuu perittävän omaisuus, joka jaetaan perillisille.

Perintökaaressa on erityiset säännökset lesken suojaamiseksi. Leskellä on oikeus pitää kuolinpesä jakamattomana, ellei rintaperillinen vaadi jakoa tai testamentista muuta johdu. Jakovaateesta huolimatta leskellä on aina oikeus pitää perheen yhteisenä kotina käytetty asunto ja koti-irtaimisto jakamattomana, jollei leskellä ole muuta asunnoksi sopivaa varallisuutta.

Osakkaat voivat sopia siitä, miten perinnönjako suoritetaan. Pesän osakkaita ovat perilliset ja yleistestamentinsaajat, ja vainajan puoliso silloin, kun ositusta ei ole vielä tehty ja puolisolla on avio-oikeus vainajan omaisuuteen. Puoliso voi olla osakkaana myös perillisaseman vuoksi tai yleistestamentin saajana.

Mikäli sopimukseen ei päästä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista hakea kuolinpesään pesänselvittäjän ja pesänjakajan, joka huolehtii kuolinpesän selvittämisestä ja suorittaa perinnönjaon. Hakemus tällaisen henkilön määräämisestä tehdään käräjäoikeudelle. Pesänselvittäjä ja pesänjakaja voivat myös olla eri henkilöt.

Toimistomme lakimiehillä on vankka kokemus sekä pesänselvittäjän että pesänjakajan tehtävistä, ja hoidamme tehtävät joutuisasti sekä huolella.

Mikäli joku osakkaista on alaikäinen, tulee huolehtia, että hänelle on määrätty pesänselvitystä ja perinnönjakoa koskevissa asioissa edunvalvojan sijainen, mikäli se lain mukaan on tarpeen esimerkiksi huoltajan ja lapsen välisen eturistiriidan vuoksi.