Kun avioliitto päättyy, on puolisoiden välillä tehtävä omaisuuden ositus. Osituksessa päätetään, miten puolisoiden avio-oikeuden alainen varallisuus jaetaan puolisoiden välillä. Ositus tehdään niin avioeron kuin puolison kuolemankin jälkeen.
Omaisuuden ja varojen määrä katsotaan ositusperusteen syntyhetken mukaan, eli niiden määrät katsotaan avioeron vireillepanon päivästä tai puolison kuolinpäivästä. Ositusperusteen syntyhetken jälkeen ansaittu tai perintönä saatu omaisuus ei siis ole enää avio-oikeuden alaista omaisuutta, eikä tällaista omaisuutta huomioida osituksessa.
Omaisuuden arvo sen sijaan määritellään osituksen tekohetken mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ositusperusteen syntyhetkestä katsotaan esimerkiksi osakkeiden ja rahasto-osuuksien kappalemäärät, mutta niiden arvo lasketaan osituksen tekohetken mukaan. Samoin kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden arvot arvioidaan osituksen tekohetken mukaan, ei sen mukaan, mikä niiden arvo oli ositusperusteen syntyhetkellä. Tämä arvostushetken eroaminen ositusperusteen synnystä on merkittävä seikka varsinkin silloin, kun osituksen tekemisessä menee kauan tai ositus unohdetaan kokonaan tehdä.